Kirjoittajan arkistot: Mari Petrelius

Pokemon goes luokkahuone

Pokemon Go on huippusuosittu mobiilipeli, joka kannustaa pelaajaa liikkumaan ulkona Pokemoniksi kutsuttujen hahmojen perässä. Pelissä on tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon erilaisia Pokemoneja ja kouluttaa niitä Pokemon saleilla käytävissä taisteluissa. Välittömästi Pokemon Go pelin julkaisun jälkeen Suomessa kaupunkien kadut ja puistot täyttyivät Pokemoneja metsästävistä lapsista ja nuorista, sekä vähän vanhemmistakin Pokemon kouluttajista.

Pelin on suunniteltu liikkuttamaan pelaajia kävellen tai pyörällä. Paikallaan seisten Pokemoneja ei yleensä löydy. Peliä ei voi pelata kotona tietokoneella istuen. Pelin myönteiset vaikutukset pelaajaan voivat olla toiveikkaasti ajatellen jopa kansanterveydellisiä. Innokkaassa Pokemonin metsästyksessä kuitenkin myös onnettomuuden vaara, mikäli pelaajan huomio herpaantuu liikenteessä. Pokemon kouluttajien on syytä olla jatkuvasti valppaana ympäristönsä suhteen!

Pokemon Go peli sopii hyvin oppitunnin aiheeksi. Pelitessa saatuja kokemuksia  voi käyttää kirjoitelman, keskustelun tai teoksen innoittajina. Peliin kertyneestä datasta voi laatia kiinnostavia matemaattisia ongelmia ja pelin kulkua kuvaavia diagrammeja. Ohessa ideoita pelin käyttöön biologian ja maantieteen oppitunneilla. – Näiden opetusideoiden toteuttamiseksi opettajan ei itse tarvitse tuntea peliä. Suosittelen opiskelijoille tai oppilaille työskentelyä 2-4 hengen pienryhmissä niin, että jokaisessa pienryhmässä on ainakin yksi pelin aktiivi pelaaja.

Pokemon Go aiheita biologiaan

  • Pokemonit luokitellaan eri tyyppeihin. Jokainen tyyppi esiintyy runsaimpana omassa habitaatissaan, esim. vesipokemonit vesistön äärellä. Laadi pylväsdiagrammi, joka esittää Pokemonejen eri habitaatit ja kustakin habitaatista pyydystämiesi Pokemonien lukumäärät. Mistä habitaatista olet löytänyt Pokemoneja helpoiten?
  • Kun pelin AR ominaisuus ei ole päällä, näet Pokemonia pyydystäessäsi taustalla maisemakuvan. Mille kasvillisuusvyöhykkeelle tämä kuva kuuluu? Missä päin maapalloa kuvan alue voisi todennäköisimmin sijaita?
  • Tutki kuinka keräämiesi Pokemonejen pituus ja paino vaihtelevat. Laadi kuvaaja joka esittää keräämisesi eri Pokemon tyyppejen pituuden ja painon suhteen. Selittääkö pokemonien pituus Pokemonien painoa? Onko pokemonien joukossa yksilöitä, jotka ovat ns. outlinereita pituuden ja painon suhteessa.
  • Pokemonien luokittelu demonstroi eliökunnan luokittelun periaatteita. Pokemonit kuuluvat samaan luokkaan ulkonäkönsä tai ominaisuuksiensa perusteella. Luokittele kaikki Pokemonit oman luokittelujärjestelmäsi mukaan ja nimeä luokat sekä esitä niiden määrittelyperusteet. (Voit tulostaa netistä pokemonejen kuvat ja leikata ne erillisille lapuille harjoitusta varten.)
  • Laadi luokittelujärjestelmäsi mukainen Pokemonejen määrityskartta.
  • Valitse parhaiten ja huonoiten menestynyt Pokemonisi ja päättele niiden ulkonäön sekä niistä olevien tietojen perusteella millaisia sopeumia niillä on elinympäristöönsä. Tutki ulkonäköä ja liikkumista, tarkastele aisteja ja erityisominaisuuksia. Millaisessa elinympäristössä Pokemoni elää? Millaista ravintoa se käyttää? Valmistaudu esittelemään johtopäätöksesi ryhmälle.
  • Kaikki Pokemonit kuoriutuvat munista. Mitkä kaikki eliökunnan pääryhmät käyttävät munaa lisääntymisessään? Mitä evolutiivista hyötyä munasta on ollut eläinten lisääntymisprosessissa? Voiko oikeita munia inkuboida? Mitkä Pokemoneista eivät vaikuta siltä, että ne olisivat peräisin munista, jos ne olisivat oikeita eläimiä?
  • Pokemonit kehittyvät toisiksi Pokemoneiksi kun niitä ”evolvataan”. Pohdi kuinka nopeasti oikeiden eliölajien evoluutio voi tapahtua ja mihin evoluutio perustuu.
  • Pyydystä pelin AR ominaisuuden avulla Pokemoneja ja oikeita eläimiä samoihin kuviin. Järjestäkää näistä kuvista näyttely koulun käytävälle.
  • Pyydystä pelin AR ominaisuuden avulla Pokemonit niiden ravintokasveilta. Nimeä kuvissa näkyvät ravintokasvit ja laadi kuvista diasarja. Pidä huoli, että jokaiselle Pokemonille valikoituu eri ravintokasvi! Valmistaudu esittämään diasarjasi ryhmällesi.

Pokemon Go aiheita maantieteeseen

  • Pokemon Go peli käyttää ”oikean” maailman kartta-aineistoa. Pelin pelaaminen kehittää taitoa yhdistää karttakuva maisemaan. Peli myös kehittää taitoa suunnistaa yksinkertaisen kartan avulla. Anna maantieteellisesti relevantit kulkuohjeet lähimmälle Poke-Stopille ja lähimmälle Pokemon salille.
  • Pokemon Go peli käyttää paikkatietoa. Mitä paikkatieto tarkoittaa? Mikä on pelissä sijaintiteitoa ja mikä ominaisuustietoa?
  • Pokemon Go pelissä kouluttajan sijainti perustuu mobiililaitteen GPS-paikannukseen. Miten GPS-järjestelmä toimii? Kuinka sen on mahdollista tietää, missä pelaaja kulloinkin on?
  • Pokemon Go pelissä käytetään lisättyä todellisuutta ”augumented reality, AR” pokemonien tuomiseen kameran avulla pelaajan nähtäväksi ”oikeassa maailmassa”. Tunnetko muita sovelluksia jotka yhdistävät AR:ää ja paikkatietoa? Suunnittele toinen hyödyllinen tai hauska sovellus, joka voisi myös tehdä näin.
  • Kerätkää kotikaupungin karttapohjalle kaikkien kerättyjen Pokemonien kiinnisaamispaikat pistekartaksi.  Tiedot löytyvät jokaisen Pokemonin kohdalta pelistä. Laatikaa kerätystä aineistosta kronologinen matriisi, joka osoittaa alueet sen mukaan kuinka aktiivisesti sieltä on saatu Pokemoneja. Pohtikaa ensin karttaan sopiva luokittelu, ruutujen koko ja karttaselitteet. Jos kartta on maantieteellisesti pieneltä alueelta laatikaa sen viereen myös alueen sijaintikartta alueesta.

Jätä oma ideasi kommentteihin! – Kiitos!

Kuva: Pixabay,  https://pixabay.com/fi/pokemon-pikachu-johdannaiset-japani-1529246/


 

Mainokset

LUPAUS #lukioeiolevainlukemista

Sen lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tänä syksynä lukio on muutakin kuin lukemista. Lupaan kokeilla paljon uutta ja välillä siinä onnistuakin. Lupaan myös, että kaikki ei aina tule menemään niinkuin alunperin ajattelin. Ja lupaan, että se vasta uutta opettaakin – sekä minulle, että opiskelijoille. Aivan erityisesti lupaan, että kannustan opiskelijoita tekemään mahdollisimman paljon työtä sen eteen, että he oppivat oppimaan itse.

IMG_3555

http://edu.glogster.com//glog/47241503

(Ja jos sanani syön, niin hoidan opehuoneen tiskit koko kevään…)

New Learning Environments

During the summer I was asked to teach two days at eduKarjala’s ”New Learning Environments – What kind of schools should we build in a future” summer courses. Attendees came all over the Europe and courses were held at Joensuun Yhteiskoulun lukio. New learning environments course is all about how do we support learning and motivate our kids better with school buildings and new learning environments. My days were about the role of ICT in modern classrooms. My co-teacher for these days was wonderful ICT expert Mr. Pekka Vienonen.

It was great to meet 42 highly motivated and innovative international teachers and educatios. I felt that these days were a success! In addition to my learning by doing ICT-lectures we also worked together to undertand more about technology based education and SAMR-model in teaching, thanks to Pekka. We all got to learn a lot from each others and we made also many new friends. Such lovely and effective summer days!

Here are links for the materials and softwares used during these days. As one of the attendees said it – we are there to teach students to think with their own brains. That outlines our thougths well!

ps. For the new friends and colleaques – Thank you for the amazing feedback about these days – feel free to give more feedback by commenting this blog and also at LinkedIn! Let’s keep in touch!

Photo is from the first course 7.7., second was held at 28.7.2015.NLE3

Osallisena ja oppimassa – kouluttajan täydennyskoulutusta DIME2015

Olen viimeaikoina kiertänyt ahkerasti kouluttamassa monissa eri tilaisuuksissa. Viime viikonloppuna sain valmiiksi kuluvan lukuvuoden suurimman työponnistuksen SciEDU2015 tapahtuman, joka kokosi Joensuun Areenalle yli tuhat opettajaa. (Lisää tapahtumasta toisessa postauksessa, joka valmistuu kun olen tapahtumasta toipunut). Monelle on varmaankin tuttu se tunne, jossa ison urakan jälkeen on ”takki ihan tyhjänä”. – Siksi päädyin surffailemaan ja hakemaan uusia ideoita koulutuksiini ja lopulta löysin itseni Avoimesta Oulun Yliopiston DIME2015-kurssilta.

DIME2015 eli Digitaalinen media oppimisessa ja opetuksessa on Oulun yliopiston kasvatustieteen opiskelijoille tarkoitettu kurssi, jota tarjotaan Avoimen yliopiston kautta erittäin edulliseen hintaan myös meille ”taviksille”. Kiinnostukseni kurssiin heräsi jo sen hauskasta etukäteismainonnasta, joka toi mieleeni ensin Finnairin lomalennon AY410017Y kutsumassa ”kehäraakkeja ja vanhoja kaakkeja mukaan matkalle….” 😉 Kurssin houkuttelevuutta lisäsi vielä se, että sen materiaalit ovat avoimia ja niihin voi tutustua kuka vaan kurssin kotisivunsa toimivassa Eliadamyssa.

Koska kokemus ei tietenkään voi olla sama ilman vuorovaikutusta kaivoin välittömästi verkkopankkitunnukseni esiin, suoritin maksun ja sujahdin opiskelijoiden joukkoon. Salainen missioni matkalle on kurssin hyväksytyn suorittamisen lisäksi tutustua samanhenkisiin ihmisiin ympäri Suomea. Oman työni kannalta on myös edullista nähdä mitä opeopiskelijat nykyisin puuhaavat – omana aikanani TVT-jutut sivuttiin kasvatustieteen opinnoissa melko kevyesti. Hyväksyttyyn suoritukseen taisivat riittää CTRL+C ja CTRL+V. (Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, niin en viittaa tällä luvattomaan lainaamiseen.)

Kurssia opettaa vuoden 2014 TVT-opettaja palkinnon saanut kasvatustieteen tohtori ja yliopistonlehtori Jari Laru. En ole herra Larun kanssa tavannut kuin yksipuolisesti, eli eräässä unessani, mutta olen suurella mielenkiinnolla seurannut hänen puuhiaan SOME:n kautta. Opettaja on siis takulla rautaa – minäkin tulen varmasti oppimaan uutta! Lähde miulle kurssikaveriksi tai seuraa kurssiamme häsällä #dime2015 missä vaan somesyövereissä. 

  •  DIME2015 Digitaalinen media opetuksessa ja oppimisessa 
  • Oulun Yliopiston Avoin Yliopisto
  • Kevät/kesä 2015 Eliademyssä ja kaikkialla SOME:ssa
  • Hinta 20e

  

 

Tuhannen opettajan koulutuspäivä SciEDU2015

Yksi kevään suurimmista proggiksistani oli SciEDU2015 opettajien täydennyskoulutuspäivässä järjestämien Joensuun Areenalle. Joensuun Areenalla on jo liki kymmenen vuoden ajan järjestetty joka kevät lasten- ja nuorten tiede- ja teknologiafestivaali SciFest. SciFestissä on ideana päästä kokeilemaan ja tekemällä oppimaan kunkin vuoden teeman mukaisia taitoja. Teemat ovat seurailleet UNESCO:n teemavuosia, tänävuonna teemana oli valon vuosi 2015. 

Sain syksyllä ajatuksen siitä, että SciFest olisi erinomainen paikka koeponnistaa perusasteen uusia opetussuunnitelmia, ns. OPS2016:ta. Kolmepäiväisen SciFest-festivaalin viimeinen päivä lauantai tarjoaisi tähän erinomaisen mahdollisuuden niin, että opettajat voisivat olla festivaalin kävijöinä, osallistujina ja tekijöinä oppilaiden tapaan. Idea sai sen verran kannatusta, että lopulta päätimme järjestää lasten- ja nuorten tiede-ja teknologiafestivaalia yhteyteen VESO-täydennyskoulutuspäivän kaikille Joensuun seudun (7 kunnan) opettajille ja varhaiskasvattajille. Yhteensä tämä tarkoitti yli tuhatta opettajaaa!

Tällainen SciEDU2015 tapahtumasta tuli, pähkinänkuoressa:

  • Ilmainen kaikille osallistujille
  • Avoin myös yleisölle
  • Yli 1000 opettajan VESO
  • Talkoovoimin rakennettu
  • 4 luentotilaa ja 70 pajaa
  • Mobiilipeli itsessään
  • Yhteistyön voimannäyte

 

Rehtorit pelissä!

Maaliskuussa sain työtehtäväkseni suunnitella uusia ja innostavia työtapoja Joensuun rehtoreiden kevätseminaariin Kolille. Päädyin pelillistämään seminaarin kokonaisuudessaan Smartfeet (nykyisin Seppo) nimisellä mobiilipelillä. Pelin sisälle suunnittelin lisäksi erillisiä pieniä kokonaisuuksia, joissa tutustuttiin muutamaan muuhun helppokäyttöiseen mobiilisovellukseen. Lähtökohtana oli, että jokainen seminaariin osallistunut esimies voisi käyttää samoja työtapoja myöhemmin omassa työyhteisössään ja näin ne siirtyisivät myös osaksi oman koulun opetustyötä.

Rakensin Smartfeetiin koko koulutuspäivän mittaisen joukkuepelin. Smartfeet olisi mahdollistanut myös yksilöpelaamisen, mutta tavoitteenani oli pelin avulla lisätä myös osallistujien välistä vuorovaikutusta ja vahvistaa rehtoreiden välistä yhteistyötä. Joukkueet rehtorit saisivat itse rakentaa etukäteen yhteisen Padlet-sovellukseen luodun sähköisen ilmoitustaulun avulla. 

Smartfeet osoittautui helpoksi ja toimivaksi ratkaisuksi seminaarin pelillistämiseen, sillä sen käyttöliittymä on hyvin yksinkertainen ja suomenkielinen. Pelin rakentaminen sujui sen avulla nopeaan ensikertalaiseltakin. Pelin juonen kehitteleminen, aihetta eteenpäin kuljettajien tehtävien miettiminen ja ideoiminen etukäteen sen sijaan veivät jonkin verran aikaa. Itselläni oli pohjalla yksi onnistunut Smartfeet pelikokemus jonka pohjalta tiesin, että Smartfeetillä on oikein hyvä pelattavuus sellaisillekin osallistujille joilla ei ole paljoa kokemusta mobiililaitteiden käytöstä. Smartfeetissä ladataan ensi pelin pohjalle kuvatiedosto, joka toimii pelilautana. Pelille kirjoitetaan ohjeet ja tarina sekä luodaan tehtävät ja pelaajien tunnukset. Tehtävät voivat olla joko avoimia vastauksia joihin voi liittää kuvan tai monivalintakysymyksiä yhdellä oikealla vastauksella. Kaikkiin tehtäviin voi myös liittää mukaan selfien palautus mahdollisuuden. Peli toimi seminaaripäivän työtapana erinomaisesti! Reksit olivat innokasta peliporukkaa ja kisaa käytiin motivoitunena, ajoittain ”ihan tosissaan”. Seminaaripäivä sai paljon kiitosta vaihtelevista työtavoista ja pelillistämiskokemus taisi olla valtaosalle ensimmäinen laatuaan. Pelissä oli tärkeää tietenkin hyvä juoni, pelin aikaisen palautteen antaminen pelaajille ja palkinnonjako. Palaute oli kauttaaltaan innostunutta ja myönteistä, lukuunottamatta niukasti hopealle jäänyttä ja kovasti kisaannutta joukkuetta joka ilmoitti:” – Paska peli. Tosi pettynyt olen tuomarointiin. En puhu sinulle enää ikinä…” Tämäkin todennäköisesti tosin pilke silmäkulmassa… (Kirjoitus päivitetty seminaarin jälkeen…) Kuvassa pelinjohtaja alias metrelius palauttamassa palautetta ja peluuttamassa peliä.  

BETT2015 Lontoon opetusteknologiakarnevaalit suomalaisen silmin koettuna

Tammikuun loppupuolella tein matkan Lontooseen BETT-messuille. Kyseessä on yksi Euroopan merkittävimmistä opetusteknologian alan tapahtumista. Ensikertalaisena liityin mukaan IlonaIT:n järjestämälle ryhmämatkalle – ja minun osaltani valinta osoittautui juuri oikeaksi. Valmismatkan suurin helppous oli siinä, ettei kuljetuksia ja majoituksia tarvinnut kiireisen matkalaisen varata itse. Bonuksena tietysti sai matkata samanhenkisesti seurassa ja tavata aiempia sometuttuja ihan RL! Matkaani kuului kaksi päivää Excellin messukeskuksessa kiertelyä ja yksi päivä Applen järjestämään seminaariin osallistumista.

Päälimmäisenä mieleeni jäivät 3D-tulostus, robotiikka, koodaus sekä lukuisat mobiilisovellusta erilaisten asioiden oppimiseen. Näinpä 4D-tulostimenkin, mutta minulle jäi vielä sen osalta vähän epäselväksi kuinka ajan mukana olo oli ulottuvuuksiin lisätty. Luulen, että kyse oli vain mainosbuffista – tai sitten saattaa jo olla tuo Hawkinin Stephenkin asiasta vähän ienemmän kuin nnostunut… Kuvakollaaseja välittää tunnelmia ja ajatuksia, joita messuilla syntyi. Jäsentyneempi raportointi saadusta annissa tulisi sitten esittää maaliskuun reksi-iltapäivässä omille kollegoille.   

              

Mielensäpahoittaja – puheenvuoro nettikiusaamisesta

Kerran, ei niin kauan sitten, se alkoi. Ensin yksi oli eri mieltä muiden kanssa. Uteliaat halusivat kuulla lisää perusteita. Perusteet eivät tyydyttäneet kuulijoita. Ylläpitäjä muistutti yhteisestä päämäärästä ja tehtävästä. Erilaiset mielipiteet eivät tällä kertaa edistäneet tehtävää. Ne edistivät kuitenkin lynkkausmielialaa. Puheenvuorot kävivät suorasukaisemmiksi puolin ja toisin. Arat ja ujot eivät enää uskaltaneet aloittaa keskustelua tai osallistua siihen ollenkaan. Työskentely ei edennyt. Ylläpitäjä poisti väärille raiteille lähteneitä keskusteluja. Uusia ilmestyi tilalle. Joukot alkoivat jakautua. Asialliset kommentit menettivät voimansa. Tilalle ilmestyi solvauksia. Jotkut viisaammat eivät menneet mukaan ollenkaan. Eivätkä puuttuneet siihen mitä heidän silmiensä alla tapahtui. Keskustelu meni asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin. Joku pahoitti mielensä. Osa erosi ryhmästä. Joku muisti kiusaamisrikoksen tuntomerkit. Sekaisin menivät kiusaajat, kiusatut ja hiljaiset hyväksyjät. Ylläpitäjä teki kyllä parhaansa, mutta mikään ei enää auttanut. Tällaista tapahtuu kaikissa kouluissa päivittäin. Tämä voisi olla oppikirjaesimerkki lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa kohtaamasta kiusaamisesta. Kuinka voimattomia me opettajat olemmekaan tällaista kohdatessamme. Kuinka me yhdessä saisimme tällaisen loppumaan? Kuinka antaisimme oikeanlaisia ohjeita ja toimisimme oikeanlaisena esimerkkinä? Se tuntuu välillä niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Musertavalta. Mustalta ja painavalta. Tämän blogikirjoituksen tapahtumat eivät ole esimerkinomaisia. Ne ovat tosia. Tapahtumasarja sai alkunsa suomalaisten opettajien ja kouluttajien suosimassa facebook-viestiryhmässä jonka aiheena on tieto-ja viestintätekniikan opetuskäyttö. Ryhmässä, jonka jäsenet ovat pääosin sosiaalisen median, tieto- ja viestintätekniikan sekä opettamisen ja pedagogiikan ammattilaisia.

Joulukalenteri bloggaajan työkaluna

Blogi on sellainen verkkosivusto, jonka kirjoittajat julkaisevat tekstinpätkiään säännöllisesti samassa nettiosoitteessa. Blogeissa uusin kirjoitus on yleensä ensimmäisenä ja vanhemmat kirjoitukset löytää jonkinlaisen arkistopalvelun avulla. Blogin kirjoittaminen on helppo tapa julkaista omia ”nettisivuja”: hyvien blogi-palveluiden avulla se on helppoa ja yleensä ilmaistakin. Yleisimmin käytettyjä ilmaisia blogipalveluita ovat tätäkin blogia pyörittävä WordPress ja yhtälailla suosittu Googlen Blogger palvelu.

Omat blogini ovat aiemmin olleet erilaisten tilapäisten hankkeiden verkkosivustoja ja lukion kurssien oppilastöitä. Tämä blogi puolestaan on eräänlainen ammatillinen päiväkirjani, jonka avulla pyrin pitämään ajatukset kasassa ja eripuolilla verkkoa hajallaan olevat materiaalit linkitettynä yhteen ja samaan paikkaan.

Joulukuussa 2014 koin suuren yllätyksen bloggaamisessa, joksi blogin kirjoittamista siis voidaan kutsua. Laadin opetusteknologian liittyvistä vinkeistä joulukalenterin omaa työyhteisöäni varten. Blogin julkaisemiseen käytin Pearltrees sovellusta. Blogi toimi eräänlaisena ”mikroblogina” jossa on jokaiselle joulukuun päivälle oma pikkuinen kirjoitus, vinkki ja linkki opetuksessa sovellettavissa olevaan nettijuttuun.

Ensimmäisen viikon aikana blogia oli tarkasteltu yli 30 tuhatta kertaa! Koska olin odottanut noin kahtakymmentä tarkastelukertaa, meinasin tippua työtuoliltani. Suunnitelmanani onkin seuraavaksi selvittää, mikä tekee jostakin blogista suosituimman kuin toisesta. Ehkäpä saan aikaan jonkinlaisen pollin, eli kyselyn, jonka voin laittaa joulukalenterin lukijoille vastattavaksi. Tuloksia ja joulua odotellessa!

Linkki ”suosittuun” joulukalenteriblogiini:  www.bit.ly/joulukalenteri2014

Post scriptum… Joulukuun aikana blogia klikkailtiin yhteensä 56 000 kertaa! Ihan uskomaton juttu. Ensivuonna uudestaan, suurkiitos kaikille lukioille.

IMG_1340

Lupa epäonnistua – Licence to educate!

sattuma

Aina ei tarvitse onnistua! Uudet jutut vaativat kokeilemista. Jotkin kokeilut onnistuvat, toiset eivät. Jonain päivänä verkkoyhteys ei vain toimi. Toisena päivänä kirjautumispalvelin ei millään vastaa. Ja kolmantena päivänä – no silloin tekniikka ei petäkkään, mutta pedagogiikka ontuu käytännön toteutuksessa.

Jos ei kokeile, ei voi myöskään itse löytää uusia innovaatioita. Näyttämällä oppilailleen että jokaisella on lupa epäonnistua ja rohkeutta kokeilla silti uudelleen, opettaja voi antaa opetusryhmälleen paljon enemmän, mitä tuntisuunnitelmaan on koskaan etukäteen kirjoitettu!

Siis leuka pystyyn ja rohkeasti kohti uusia epäonnistumisia!